“Tavlorna har helt skilda motiv men den förenande faktorn är de intensivt självlysande och egenhändigt tillverkade färgerna i koboltblå, samt turkosa och eldskimrande nyanser. De förmedlar en gemensam stämning av bakomliggande djup och kosmisk rymd. Det finns också andra motiv hämtade ur mytologin. Korpen och hjorten får följe av svanen. Ingen är lösryckt ur sitt sammanhang. Förutom att färgskalan förenar, anar man i helheten en pågående kamp mellan jakt och flykt. Att offras eller offra? Ibland skymtar en dödskamp som symboliskt kanske gestaltas genom svanen. Andra målningar synliggör det dualistiska i tillvaron. Inre och yttre motsättningar utkämpas mellan ljus och mörker gestaltade till exempel genom ansikten som är till hälften svarta, hälften vita.(...) Starkt symbolspråk som inte väsnas och stör, men inte heller skuggar bara man ger sig tid att lyssna.”
— Camilla Lindberg VN 24.5.2007
“Leif Lundström on tammisaarelainen eksentrikko ja symbolisti, jonka töitä näkisi mielellään useamminkin eri yhteyksissä. Viimeksi niitä oli joitakin vuosia sitten esillä Aurora-klubilla. Hän voisi olla enemmän esillä kuvineen ja ajatuksineen.”
— Anne Rouhiaonen, näyttelystä Neljäs Kehä esittää, Hyvinkään taidemuseo, Helsingin Sanomat tammikuu 1998
“Leif Lundström är den enda finlandssvenska konstnären i gruppen "Neljäs Kehä esittää" i Hyvinge konstmuseum. I utställningen deltar Ossi Puustinen från Fiskars, författare och konstnären Rosa Liksom, balettchef Jorma Uotinen, samt utmanare på konstens område som Kari Tykkyläinen, Erkki Pirtola, Ilkka-Juhani Takalo-Eskola och Unto Ahjotuli.”
— Västra Nyland januari 1998
“Samalla hetkellä Gallenin avautuessa oli Helsingin boheemeimmassa galleri Auroorassa Leif Lundströmin näyttely. Maalauksia, jotka uivat samansuuntaisessa "Tuonelan virrassa" kuin Gallenin aika oli. Lundström tekee värinsä puolijalokivistä, vannoo taiteilijuuteen tarkovskilaisella juurevuudella ja siirtää sielunkuvansa Siriuksen postista avaruudellisiin myytteihin, joihin eläinpäiset hahmot viittaavat. Se on Egyptiä nykyajassa, mutta myös tunkeutumista maahan Lapiokristuksella. Lundströmin syvyys ei liity nykyhetkeen, vaan siihen ikuisuuteen jossa kirotaan ajan rahtu ja siirrytään intuition onneen. Tämä on se suuntaa jossa taide elää "toislaisuutta", irrallisuutta käsiteellisistä pakotuksista ja taideyhteisöjuonitteluista voimakkaaseen persoonaan kytkettyä omaa elämäänsä. Juuri näistä teoista varsinainen henkinen kulttuuri kasvaa. Sen täytyy kypsyä salassa maan alla, ollakseen silloin vahva kun tyhjyys romahtaa.”
— Erkki Pirtola, näyttelystä galleria Aurorassa Helsingissä, Ilta Sanomat maaliskuu 1996
“Lundströmin teokset eivät ole valtavirran mukaisia. Dylan- ja Sirius-sarjan teokset liikkuvat marginaalissa. Konteksti on toinen samoin kuin Lundströmin omaksuma diskurssikin, ajattelutapa ja asiayhteys ovat toiset. Jos Lundströmin teoksia arvioidaan niistä itsestään ja hänen omasta ajatusmaailmastaan käsin, toteaa, että kuvat ilmaisevat sen minkä tekijä haluaa. Lundströmin kuvat ovat totuudellisia ja uskollisia hänelle itselleen. Sitä on pidetty todellisen taiteen tuntomerkkinä, varsinkin romantiikan aikana. Kuvallisesti Lundströmin työt ovat omaehtoisia.”
— Eero Lahti näyttelystä Big Sleep, Pihatto, Lappeenranta 1995
“Toinen esoteerisessä eli parantavassa herkkyydessä merkittävä tekijä on Leif Lundström. Hänellä on oloissamme harvinainen täysin omilleen tunnistettava väriasteikko, jossa sielu löytää itsensä tummaan kääntyvästä melankoliasta helliin sinisiin ja kellervyyksiin. Kristus löytyy lapiosta; Työ, maa ja usko. Rudolf Steiner kaiken fundamentaalisten uskonnollisuuksien lopettaja ja esintyy Leifillä villinä intiaanina. Paavo Väyrynen kävelee eduskuntatalon aulassa kyykkä pystyssä. Ja lopulta Bob Dylan ilmestyy Leifille keskiaikaisena trubaduurina Päättymättömällä kiertueella.”
— Erkki Pirtola, Malakiitti-näyttelystä, Ilta-Sanomat 23.8.1992
“Lundströmin työt ovat harvinaisen voimakkaasti latautuneita, myyttisiä kuvia, jotka ovat kuin huutokaupat ja kuiskauksia jostain alitajunnan syvemmistä kerroksista. Niissä ihminen kohtaa eläimen, Oman itsensä, kuoleman, toisen ihmisen.”
— Helena Soinio Länsi Uusimaa 12.12.992
“Leif Lundström är en egensinnig och originell konstnär som går sina egna vägar oberoende av trender, men inte av traditioner. Nytryck har han tagit av såväl klassiskt kristet som av modernt måleri, men uttrycket, färgerna och stilen är hans helt egna. Han arbetar ständigt och med framgång på att utveckla sin konst, som fått både mera djup och bredd och ett allt mera filosofiskt innehåll. Han friar inte till publiken med dekorativa landskap, det sköna i hans tavlor finns inte på ytan utan i budskapet, som han inte heller skriver ut utan vill att var och en själv begrundar.”
— Mary-Ann Bäcksabacka om utställningen Hoppets stoft i Hangö stadshusgalleri, Västa Nyland 1992